◎ MAYDAY ◎

Vappu on jälleen juhlittu. Tuhansia korkkeja on poksauteltu ilmaan ja kaupungissa leijuu krapulainen katumuksen tunne. Koiranomistajat kiroavat kaduille rikottuja pulloja ja porttikongeissa nenään pistää vieno urean tuoksu. Paluu todellisuuteen on alkanut, vaikka uskon, että monet siirtävät sen huomiselle. Voi vain arvailla paljonko vapun jälkeinen työpäivä tulee kustantamaan työnantajille sairastapausten takia.

 

Juhlimme vappuaaton ystävien luona Suomenlinnassa. Tarpeeksi kaukana haalarimassoista, täyteen ammutuista baareista, kaupoista ja liian hitaasti liikkuvista ihmisistä. Rauhallinen sijainti ja ystävien seura sai unohtamaan mikä kaaos mantereella oli meneillään. Monet vaput juhlineena sitä alkaa arvostamaan rauhaa ja omaa tilaa (keski-ikäisin lause, mitä olen ikinä sanonut).

Maanantaina kävimme Kaivopuiston rannassa kävelyllä. Tuli yllätyksenä ihmisten kisakunto, sillä Kaivarissa oli tuhansia ihmisiä viettämässä aurinkoista vappupäivää. Iloiset ihmiset ja upea keli oli kuin lupaus kesästä. Ulos katsoessa huomaan, että luonto koittaa lunastaa sen. On jälleen loppuelämän ensimmäinen päivä ja se on kaunis.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

LOVE ALL LIVING

Kirpeä maanantaipäivän tuuli sai ajatukset lentämään viime kuukauden Karibian reissuun. Selatessani matkakuvia läpi huomasin, että todella monet kohtaamiset tapahtuvat eläinten kanssa. Matkoilla toki tapaa myös ihmisiä ympäri maailmaa, mutta eläinkunnan kanssa kohtaamiset ovat minulle kaikista mieluisimpia. Ne tulevat arvaamatta ja ovat ensi hetkistä asti täynnä uteliaisuutta ja vilpitöntä sanatonta viestintää. Mulle yksi tärkeimpiä asioita ihmisyydessä on oppia kohtelemaan rakkaudella niin eläimiä kuin kaikkia itseään pienempiä tai heikompia eläviä olentoja.

Kävin Karibialla Viequesin saarella, eräänlaisessa eläinkunnan paratiisissa. Saarella elää villihevosia, joiden meno on yhtä rentoa kuin saarella asuvien ihmistenkin. Koirat kulkevat vapaina pitkin poikin ja elävät sovussa paikallisten kissojen kanssa. Iguanat löhöävät keskellä polttavan kuumaa autotietä ja välillä niitä saa käydä hätyyttelemässä pois ajotieltä. Lintujen railakas musisointi herättää aamuisin katsomaan nousevaa aurinkoa.

Hän on erään ranskalaisen miehen rescuekoira Charlie. Täynnä vilpitöntä iloa tuntemattomia kohtaan ja erittäin tottelevainen omistajalleen. Sillä aikaa kun omistaja paineli ulapalle purjehduslautoineen, koira otti kaiken irti odotteluajastaan leikkimällä kaikkien rannalla tapaamiensa ihmisten kanssa.

Viequesin villihevoset ovat lumoavia. Ne vaeltelevat ympäri saarta ja niihin törmää lähes kaikkialla. Tienvarsilla, rannoilla, yksityistalojen pihamailla ja laajoilla niittyalueilla. Matkanteko on välillä hidasta, mikäli mukana on useampi eläinrakas ihminen. Päivän ensitöiksi ostetaan viisi kiloa omenoita, jotka tulee jakaa tasapuolisesti kaikkien saaren heppojen kanssa.

Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

Pääosin saaren hevoset ovat erittäin arkoja ja harvoin päästävät lähelle. Omena on hyvä houkutin, mutta tuntuu enemmänkin siltä, että eläimet aistivat heille lämpimän lähestymisen ja päättävät tapauskohtaisesti ketä lähestyvät.

Pestessäni matkamuistoiksi löytyneitä simpukan kuoria sain melkoisen pahaa silmää tältä kaverilta. Myös kuusi muurahaista ja yksi torakka ilmoitti, että vastaisuudessa olisi mukavaa, jos jättäisin toisten kodit rauhaan.

Viequesissa ihminen ja luonto kunnioittavat toisiaan. Kuvassa Caribbean White Space Christ, valkoisissaan ja valaistuneena, yhden matkakokemuksen verran rikkaampana.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA