STILL ALIVE

Pitkän hiljaiselon jälkeen olen jälleen koneen äärellä. Elossa, jokseenkin levänneenä ja selviytyneenä reissujemme koettelemuksista. On mennyt tovi, että olen toipunut Ranskassa tapahtuneen varkauden jälkishokista. Taloudellisesti palautuminen on myös vienyt aikansa, sillä vasta pari päivää sitten sain uuden läppärin kadonneen tilalle. Tilanteesta johtuen olen antanut itseni hiukan lomailla ja nauttia kesästä – jota en lähde analysoimaan sen enempää – joka ei onneksi ole vielä ohikaan.

Kesään on mahtunut paljon, mutta jälkeenpäin ajateltuna sitä kuitenkin ihmettelee, että mihin kaikki aika lopulta meni. Lomailu on itseasiassa hiukan väärä ilmaisu, sillä töitä on kyllä riittänyt. Ensin piti tehdä korjausliikkeitä kaikkien varastettujen duunikuvien suhteen – eli kuvata uudestaan ne jotka oli mahdollista kuvata uudestaan – ja sen lisäksi haalia muitakin kuvauskeikkoja. Oikeastaan pidin lomaa ainoastaan koneella istumisesta. Ei kai mulla sitten mitään lomaa varsinaisesti koskaan ollutkaan – ajan tuhlausta sellainen!

Tuntuu, että ajatukset alkavat jälleen laukata normaaliin tapaan. Pieni tietotekninen irtiotto on selvästi tehnyt hyvää ja sorvin ääreen paluu tuntuu mielekkäältä. Musiikkirintamalla olen herätellyt uusia kuvioita ja bändin kanssa mennään eteenpäin. Vastoin kaikkia odotuksiani ajattelin jopa aloittaa uuden harrastuksen – joogan Katja Kokon ohjaksissa. Aivojen heräileminen shokkitilastaan ei mitenkään korreloi siihen, että kroppani niin tekisi. Vanhuksille ominainen kolotus ja nivelsärky kertoo omaa tarinaansa siitä, että viime kuukausien aikana ei ole tapahtunut ainuttakaan urheilusuoritusta. Kesän ainoa burpee taisi olla sohvan alle vierineen suklaalakukuulan noukkiminen ja löytämisen jälkeinen onnenloikka.

Koska kesä on ihmisen parasta aikaa ja siitä tulee ottaa kaikki irti, seuraavaksi ohjelmassa on Flow Festival. Mikä voisikaan olla parempi tapa päättää kesähorros? Rakastan alkavaa viikonloppua jo etukäteen niin, että pää halkeaa. Elokuu on myös rakkauden kuukausi, päätin juuri niin, sillä ensi viikolla lähdemme Stellan kanssa romanttiselle getawaylle Roomaan. Ei töitä, ei läppäreitä, ei velvollisuuksia. Pelkästään hyvää ruokaa, viiniä ja me kaksi. Sitä viikonloppua odotan edellisestä pää haljenneena, mutta sydän eheänä.

Ihanaa viikonloppua kaikille. Muistakaa elää kuin viimeistä päivää, mennä ulos paikkoihin ja kokea. Kohta saa taas luvan kanssa hyggeillä sisätiloissa, mutta ennen sitä on vielä paljon valoa ja lämpöä tiedossa – se kannattaa ottaa talteen.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

VIVE LA FRANCE

Viime viikot olivat yhtä hullumyllyä. Minuuttiaikatauluja, jatkuvaa korkean sykkeen suoritustahtia. Oli juhlia, joita ei halunnut missata, rundi Baltiaan bändin kanssa, niin monta kuvausduunia, että sekosin jo laskuissa sekä tietenkin kesän alku. Muutenhan tämä kaikki olisi mennyt tavanomaisten loppukevään ja alkukesän kiireiden piikkiin, mutta edessä häämötti vielä Euroopan roadtrip, joka pakotti ahtaamaan päivät aivan täyteen.

Vahva nativoituminen alkoi heti Hotel Windsor Nicen terassilla.

Saavuimme eilen Nizzaan ja iloksemme kesä on täällä paljon pidemmällä: on kolmekymmentä astetta lämmintä ja rannat täynnä auringonpalvojia. Saimme kaikki sovitut kuvaukset hoidettua Suomessa ja nyt kovalevyt pullistelevat kuvia, joita käymme läpi Ranskan auringon alla. Mielikuvissani näin kuinka istuisimme kauniilla terassilla kasvien ja kukkien keskellä. Hörpisimme kahvia läppärit sylissämme ja vain linnunlaulu rytmittäisi hiljaisuutta ympärillämme. No, todellisuus osoittautui juuri siksi mistä haaveilin: istumme  paraikaa juuri mielikuvieni kauniilla terassilla ja jatkamme siitä mihin Helsingissä jäimme. Kaikki on muuten täydellistä, mutta kahvi on karmeaa.

Duunitsunamin takia aikamme reissun suunnitteluun oli kortilla. Iso kiitos Stellan blogin lukijoille, joilta tuli monia varteenotettavia vinkkejä. Koska edellisviikkojen aikatauluun ei mahtunut reissunsuunnittelupalaveria, niin hyvin pitkälti matkustamme fiilispohjalta. Onneksi mukanani on samanlainen stressivapaa seikkailija, jonka kanssa kaiken ei tarvi olla sovittu, suunniteltu ja varattu loman viimeistä päivää myöten. Parhaat asiat tuppaavat osumaan eteen sattumalta – ja sitäpaitsi: what kind of life is that, jos siinä ei ole tilaa spontaaniudelle?

Havaintoni Ranskasta tähän mennessä: Nizzan arkkitehtuuri on järjettömän kaunis kaikkine pienine yksityiskohtineen. Ihmiset ovat hiukan varautuneita, sopii suomalaiselle, joka ei halua kenenkään tungettelevan omaan tilaansa. Kahvikulttuuri on hyvin erilainen, joten suomalaiseen makuun sopivaa kahvia saa metsästää. Hintataso on korkea, mutta me pyörimmekin vilkkaimmalla turistialueella. Etelä-Ranska on erittäin vehreä, paikalliset selvästi jakavat kasvihulluuden kanssani. Kaiken kaikkiaan positiivinen saapuminen maahan – ja matkahan on vasta alussa.

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK