LET´S GET PHYSICAL

Kuvassa on itsekehitetty jooga-asana nimeltään kahvitervehdys. Siihen kuuluu usein myös tupakka tai kaksi.

Sen kehittäjä on mies, jolla on liikunnanpuutteesta rapistunut lihaskunto ja kankeutunut liikkuvuus (huomaa kuvassa alle 90° alaraajojen kulma). Mies, joka hengästyy liukuportaissa ja kykenee keskittymään vain 20 minuutin pätkissä. Mies, jonka päässä myllertää niin paljon ja taukoamatta, että joutuu joka ilta valvomaan itsensä uneen. Fyysisen työn lopetettuani ja liikuntaharrastusten vähennyttyä on tullut aika myöntää itselleni, että olen ikäisekseni rapakunnossa – sekä fyysisesti että henkisesti.

En ollut “kesäkunnossa” tänä kesänä tai oikeastaan minään kesänä, en ymmärrä mitä se edes tarkoittaa. Eikö olisi järkevämpää, että olisi kunnossa ihan kesät talvet? Nyt on tullut aika ravistella kangistunutta mieltä ja kolottavia lihaksia – joogan avulla.

Katjan astangajoogan alkeiskurssi alkaa tänä viikonloppuna enkä ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani! Olen kuullut tutuiltani pelkkää positiivista Katjan kursseista ja ohjauksesta. Ensikertalaisena haluankin selkeää opetusta ammattilaiselta, joka ymmärtää minua ja kehoani, johon voin luottaa ja jonka kanssa on helppoa keskustella. Vihdoinkin joogan aloittaminen tuntuu luontevalta. Kursseista voi lukea lisää Katjan sivuilta. Siellä on takuuvarmasti jokaiselle oma toimiva vaihtoehto. Alkeiskurssillakin on vielä tilaa, jos haluat liittyä seuraan.

Haastan kaikki miettimään hetken itseään ja maailmaa, jossa elämme. Mitkä ovat sua eteenpäin työntävät voimavarat ja ovatko ne oikeat tai riittävät? En sano joogan siirtävän rakennuksia, mutta uskon, että siitä saa resursseja oman kehon ja mielen palasten järjestämiseen. Mä olen valmis muutokseen.

GO WITH THE FLOW

Nyt lähtee, ihan kohta. Muutaman tunnin päästä starttaa heittämällä Suomen monipuolisin ja antoisin festivaali, niin artistikattaukseltaan, ruoka-wise kuin yleisilmeeltään. Tänä kesänä en juurikaan ole muista festareista innostunut – nähty ja niin kuultu. Flow’ssa kiteytyy oikeastaan kaikki, mitä hyvältä kansanjuhlalta voi odottaa: taide, joka on läsnä joka kulmassa minne päänsä sattuu kääntämään. Dekoraatiot saavat tuijottamaan ympyröiviä rakennuksia ja valaistukset ovat illan tultua psykedeelisen huumaavat. Taidetta on tarjolla tietenkin myös musiikin muodossa. Artistikiinnityksistä voi rehellisesti sanoa, että jokaiselle jotain. Monipuolisuus on valttia, siinä Flow on onnistunut mielestäni kiitettävästi.

Kaikkein parasta ovat kuitenkin paikalle tulleet ystävät. Festivaalin ilmapiiri on ollut poikkeuksetta aina ystävällinen – rakastava. On ihanaa törmätä umpimähkään tuttuihin, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia, lyöttäytyä yhteen ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa etappia. Rehellisesti sanottuna en vieläkään tarkalleen tiedä miten alue on rakennettu. Tuntuu, että se on joka kerta erilainen labyrintti, josta löytyy uusia ulottuvuuksia ja johon annan itseni eksyä. Se on iso osa kokemusta, musiikin, ystävien ja hyvän ruoan ohella.

Helsingissä asumisen hyviä puolia on se, että pääsee yön pikkutunteina omaan sänkyyn. Paikalle pääsee alle puolessa tunnissa ja, no paluumatka saattaa vähän venyä, mutta tarpeen tullen sieltä kävelee takaisin.

Tämän hetkisen duunisumun kohta hälvennyttyä on aika potkaista verkkarit jaloista ja marssia vaatekaapille. Napata kamera kainaloon ja lähteä taltioimaan festaritunnelmaa. Valmistautuminen festareille alkaa siis painettuani enteriä, onneksi nopeat lähdöt kuuluvat elämääni. Suvilahdessa aion unohtua aikaan ja antaa musiikin viedä. Käydä katsomassa artisteja joista en tiedä mitään, jutella ventovieraille ja välittää niin paljon positiivista energiaa ympärille, että heikoimmilla tulee yrjö. NYT ON HYVÄ FLOW!

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA