YEARS TO YEARS

Kylläpä aika vierii! Juurihan täytin kahdeksantoista ja hankin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen autoni. Tuntui vapaudelta, kun sai laillisesti ostaa kaupasta kaljaa ja savukkeita. Sillä lailla fiksu veto, että aloin polttamaan vasta täysikäisenä, kun olin jo tarpeeksi vanha tietämään paremmin – fail. Parikymppisenä muutin Tampereelle suorittamaan siviilipalvelusta. Vuodet siellä: uudet ystävät, seikkailut Pispalassa ja niin monet muut hienot muistot. Elämässäni on tapahtunut paljon. Myönnän olevani onnekas, kun olen nuoreen ikääni nähden saanut viettää tapahtumarikasta elämää – ja paras on vasta edessä.

Enää ei tarvitse olla epävarma itsestään. Alan nyt hahmottaa paikkani maailmassa, ja hyväksyä sen, että se kuuluu minulle. En ole enää levoton. Ainuttakaan vuotta en vaihtaisi pois, ne ovat tehneet minusta juuri sen joka olen nyt. Mitä sitten olen? Ennen kaikkea läsnä, tässä ja nyt – niin itseäni kuin muita varten. Olen armollinen ja rehellinen. Nämä asiat eivät ole olleet mulle itsestäänselvyyksiä, mutta voin ylpeydellä sanoa, että olen oppinut viime vuosina paljon.

Ikäkriiseillä en jaksa elämääni vaivata, me kaikki vanhenemme samaa vauhtia. Olen pikemminkin vaan kiitollinen siitä, etten ole pyörätuolissa: sen verran kovakouraisesti ja kursailettomasti olen kohdellut kehoani ja mieltäni. Kaikesta on silti selvitty ja opittu. Olen aina uskonut, että jopa vaikeimmissa kokemuksissa on jotain hyvää. Koskaan ei saa luovuttaa positiivisuuden suhteen, katkeroitua tai antaa periksi. Ajattelen, että kun täällä kerran ollaan, kannattaa elää hyvin ja antaa muidenkin elää. Uskon yksinkertaiseen karmaan: don’t be a dick tai synnyt seuraavassa elämässä kulkukoiraksi.

Elämä jatkuu kohti tuntematonta. Paitsi loppuviikon kalenteri on sen verran minuuttiaikataulutettu, että sana tuntematon lykkääntynee ensi viikolle. Silloin olemme Stellan kanssa jossain päin Ranskaa tai Espanjaa, ehkä Italiaa. Emme tiedä varmasti missä, mutta jossain matkalla eteenpäin ja tekemässä uusia muistoja – hyviä sellaisia.

On siis syntymäpäiväni, paljon onnea minä!

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

TOUR DIARY PT. 1

Kolme päivää, kaksi laivamatkaa, satoja kilometrejä autossa istumista. Tunteja hervotonta naurua, vähintään kartsa tupakkia, litroittain olutta ja muistaakseni yksi Jameson -pullo. Todella paljon ala-arvoista mustaa huumoria ja sopivissa määrin malebondausta. Kolmetoista rikkoutunutta kapulaa, kaksi erittäin kovaa keikkaa, kasapäin kuvia ja videomateriaalia, joista suurin osa ei tule koskaan näkemään päivänvaloa. Paljon rakkautta, vielä enemmän kahvia, roudausta ja kolottavia käsivarsia. Hien hajua ja suihkukaivoon takkuuntuvaa tukkaa. Uusia tuttavuuksia, uusia kontakteja ja läjäpäin mahtavia muistoja. Tässä minun viikonloppu.

Baltian pt. 2 siintää vielä reilu viikon päässä. Vamistautuminen on alkanut muun muassa tyhjentämällä vanha treenikämppä. Alkuviikko on haukattu happea ja keräilty rihmastoissaan roikkuvia aivosynapseja, sillä lomamatkaksi tätä tehoekskursiota ei voi kutsua. Julkaisukelpoisia kuvia onneksi myös tallentui ja näistä saikin aikaiseksi kivan matkapäiväkirjamaisen kollaasin.

Let the good times roll.

Smokin` Aces on myös (yllätys yllätys) sosiaalisessa mediassa: Facebook, Instagram ja mikä parasta – Spotifyssa.

PHOTOGRAPHY BY JYRI KYLMÄMAA, EEMI LAMBERG & JARNO JUSSILA