HIGH ON WAR ON DRUGS

Musiikki mullistaa joskus ajatuksia. Tai sanotaanko tarkemmin, että hulluus nimeltä The War On Drugs. Philadelphialainen indiebändi julkaisi juuri neljännen albuminsa Deeper Understanding, josta en pääse yli enkä ympäri. Levy on ollut maanisessa tehosoitossa useita viikkoja ja siihen on kyllästynyt jo koko perhe puhumattakaan naapureista. Minäkin olen, mutta kuuntelen sitä silti. Uskon (ja toivon), että jossain vaiheessa pinttyneimmätkin pakkomielteet kokevat luonnollisen siirtymän taka-alalle jonkin uuden tullessa tilalle tässä sekopäisessä musiikin kehdossa, jota kodiksikin kutsumme.

Löysin yhtyeen alunperin ystävän kautta, kun hän linkkasi sen Facebookiin. En ollut koskaan kuullut ainoatakaan kappaletta, mutta jokin sai kiinnostumaan ja aloin kahlata läpi yhtyeen tuotantoa. Aikaisempi materiaali ei tehnyt vaikutusta, mutta uusin levy sai aivoenergiat liikkeelle. Saa nähdä mitä kaikkea se saa vielä aikaan. Taukoamatta soiva albumi toimii täydellisenä taustamusiikkina tämänhetkiselle elämänvaiheelle.

Kaikissa kappaleissa on oma tenhonsa, mutta nostan tähän suosikkini nimeltä Pain. Biisi toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kerrankin kitarasoololle annetaan kunnolla tilaa kasvaa. Tyylillinen napakymppi, että siihen myös kappale päättyy. Annetaan vielä extrapisteet mustavalkoisesta videosta.

10/10

GO WITH THE FLOW

Nyt lähtee, ihan kohta. Muutaman tunnin päästä starttaa heittämällä Suomen monipuolisin ja antoisin festivaali, niin artistikattaukseltaan, ruoka-wise kuin yleisilmeeltään. Tänä kesänä en juurikaan ole muista festareista innostunut – nähty ja niin kuultu. Flow’ssa kiteytyy oikeastaan kaikki, mitä hyvältä kansanjuhlalta voi odottaa: taide, joka on läsnä joka kulmassa minne päänsä sattuu kääntämään. Dekoraatiot saavat tuijottamaan ympyröiviä rakennuksia ja valaistukset ovat illan tultua psykedeelisen huumaavat. Taidetta on tarjolla tietenkin myös musiikin muodossa. Artistikiinnityksistä voi rehellisesti sanoa, että jokaiselle jotain. Monipuolisuus on valttia, siinä Flow on onnistunut mielestäni kiitettävästi.

Kaikkein parasta ovat kuitenkin paikalle tulleet ystävät. Festivaalin ilmapiiri on ollut poikkeuksetta aina ystävällinen – rakastava. On ihanaa törmätä umpimähkään tuttuihin, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia, lyöttäytyä yhteen ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa etappia. Rehellisesti sanottuna en vieläkään tarkalleen tiedä miten alue on rakennettu. Tuntuu, että se on joka kerta erilainen labyrintti, josta löytyy uusia ulottuvuuksia ja johon annan itseni eksyä. Se on iso osa kokemusta, musiikin, ystävien ja hyvän ruoan ohella.

Helsingissä asumisen hyviä puolia on se, että pääsee yön pikkutunteina omaan sänkyyn. Paikalle pääsee alle puolessa tunnissa ja, no paluumatka saattaa vähän venyä, mutta tarpeen tullen sieltä kävelee takaisin.

Tämän hetkisen duunisumun kohta hälvennyttyä on aika potkaista verkkarit jaloista ja marssia vaatekaapille. Napata kamera kainaloon ja lähteä taltioimaan festaritunnelmaa. Valmistautuminen festareille alkaa siis painettuani enteriä, onneksi nopeat lähdöt kuuluvat elämääni. Suvilahdessa aion unohtua aikaan ja antaa musiikin viedä. Käydä katsomassa artisteja joista en tiedä mitään, jutella ventovieraille ja välittää niin paljon positiivista energiaa ympärille, että heikoimmilla tulee yrjö. NYT ON HYVÄ FLOW!

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA